MUIKEAN MODERNIT KUVATAPETIT

Työhuoneeseen

Näettekö kuvassa naisen? 

Ihan mielettömän ihania. Olen ihan lähellä vasemmanpuoleisen vesiväriruudukon tilauspistettä. 

Jollakin muullakin tulee mieleen Saana ja Olli? 

Allaolevan tapetin suunnittelija on ruotsalainen J. Mollberg.

Tunnelmaa lastenhuoneeseen:

Ja taas on vasemmalla yksi potentiaalinen ostoslistalainen. 

Voi tosin olla, että vaatiisi vähän korkeammat huoneet päästäkseen oikeuksiinsa.

Mikä kolahti? Vaiko mikään? Omat suosikit ovat kyllä tuo vesivärijuttu ja tämä alin vasemmanpuoleinen betonimaalaus. Kaikki kuvat ovat peräisin ruotsalaisen Mr Perswallin sivuilta.

KAUNIS KAURIS OLOHUONEESEEN

Ajattelin sittenkin laittaa verhon olohuoneen ikkunaan. Huomasin huoneen sisustuksen olevan paljon tuhdimpi toisesta laidasta (sohvat ja kumppanit), mutta saan sen ehkä tasapainotettua voimakkaan kankaaan avulla.

Keksin tämän hienon perustelun sen jälkeen, kun törmäsin vaaleanpunaisiin kauriisiin Jumbon Marimekossa viime viikolla. Kuosi oli alennuksen alennuksessa, joten verhon kustannukseksi jäi vain noin viitisenkymmentä euroa. Mielestäni kohtuullinen summa Marimekon jämäkästä puuvillakankaasta. Värit sopivat niiiiin hienosti tuohon mun omatekemään tauluun. Ehkä jopa liiankin hyvin. Nyt täytyy äkkiä keksiä jotakin, jolla rikkoa tämmöinen yliharmonia.

Googlasin kankaan nimen kotona ja törmäsin saman kuosin sinisempään versioon Hupsistarallaa-blogissa. No eipä ole hassumpi sekään! Seuraava ongelma on verhotanko. Miten tämmöinen kannattaa ripustaa suuren ikkunan viereen? Klipsit? Renkaat? Rypytys? Olen ihan ulkona verhohommista, kun alunperin ajattelin pysytellä pelkissä kaihtimissa.

PÖLLÖPAKETTI KUMMITÄDILTÄ

Viikonloppu vierähti taas yhdessä hujauksessa! Kotiudittiin tänään papan 90-vuotissynttärireissulta Pohjois-Suomesta (kuva eiliseltä täällä) ja nyt nautiskellaan vielä sunnuntain viimeisistä löhötunnelmista - Tassumies mukaan lukien. Poitsu oli mummulassa hoidossa ja oli kuuleman mukaan potkinut mattoja rullalle ja ollut ihan isäntänä koko viikonvaihteen.

Synttäreitä juhlii viikon päästä myös kolme vuotta täyttävä kummityttöni Elli, jolle kuvan paketti on kasattu. Annoin lahjan jo etukäteen, jotta pääsin näkemään tulevan päivänsankarin reaktiot livenä. Kolikkolipaspöllö tuntui olevan mieluisin: "Isi, voisikko sää laittaa mulle tänne kolikoita?" Myöhemmin Ellin äiti oli kertonut, että ostoksille mennään vasta sitten, kun lipas on täysi "Isi, voisikko sää laittaa tän täyteen?" Tulee isille (eli veljelleni) vielä tukalat paikat, kun neito tuosta vähän kasvaa.

Toivottavasti teilläkin oli mukava ja rentouttava viikonloppu! Ihanaa olla kotona!

IHANAT JULISTEET

Kävin julistekauppavaihtari-postauksen linkkejä läpi ja menin entistä enemmän sekaisin. Tarjolla on aivan hirveä määrä kaikkia kauniita kuvia, joita voisin haluta meidän olkkarin seinään. Tässä muutamia poimintoja, joissa jokaisessa on jotakin hauskaa tai muuten silmää miellyttävää. 

Ellens Albumin posterguide on mahtava! Postaukseen on rakennettu muutama valmis kollaasi - mm. tämän ylöpuolella olevan voisin ottaa meille tällaisenaan. Tosi kiva, kun mukana on RK Designin eli Weekday Carnivalin Riikan printtejä. 

Alla muutamia yksittäisiä poimintoja, joista suurin osa bongattu Society6:n sivuilta. Jos et jaksa koluta monia linkkejä läpi, suosittelen tuota lämpimästi. Laajat ja hienot valikoimat.

Lisa Grue / Thinking Monkey

Anthony Burrill / Clear Your Head

Robert Farkas / Vulpes Vulpes 

Sayahelmi / do you want the moon?  

Kris Tate / Ohkwari

Emily Rickard / Asking for Directions

Chungkong / My SUPER HERO ICE POP - the punisher 

Jamie Mitchell / Bob II 

Heather Landis / Mercury

Budi Satria Kwan / if I roar (The King Lion)

...ja listaa voisi jatkaa ja jatkaa! 

Julistehuuruista torstaita. :]

GREETINGS FROM FINLAND

Ohjelmassa tänään: blooggamista uuden aamupalan siivittämänä (pekonia ja kananmunaa, aah). Töitä. Keskikropan hallintaa kuntosalilla.

Kävimme eilen Chicosissa illallistamassa aivan ihanan Jaskan kanssa, jolta haimme muutama viikko sitten apua hivenen pyylevämäiseen arkeemme. (Teki mieli ottaa burgeri, mutta salaattia tilattiin). Ruuan jälkeinen kauppareissu oli "hieman" totutusta poikkeava - koitamme tässä juurruttaa tapoihimme metsästäjä-keräilijöille luontaista lisäaineetonta ja huomattavan proteeinipitoista ruokavaliota. Ei kermavaahtoa, ei irtokarkkia. Siinä omat kipupisteeni. Onneksi ei sentään mistään atkinsista ole kyse. Jaakon blogissa on asiaan hieman tieteellisempi lähestymistyyli, jos jotakuta kiinnostaa perehtyä aiheeseen tarkemmin.

Kun pihvin paistolta ja lankkujännityksiltäni kerkeän, ajattelin paneutua ystävänpäiväkorttien maailmaan. Takaisin omille mukavuusalueilleni. Miten tuommoisen urheilun saisi kätevästi sujautettua arkeen niin, ettei se häiritse tärkempiä toimintoja? Kuten askartelua?

KOLLAASIN ORASTAVA ALKU

Mini Empiren mustavalkoinen Africa-juliste näki viimein päivänvalon viikkojen putkiloelämän jälkeen. Kehyksiä ei vielä ole, joten ripustin printin seinälle tuommoisella nipsutinratkaisulla. Sinänsä kätevää, sillä julisteen voi nyt vaihtaa vaivattomasti = erittäin helpottava ajatus kaltaiselleni tuuliviirille.

Kollaasin muita jäseniä odotellessa African kaveriksi pääsivät Granitin pahvialusta ja maalaamani vesiväripallot. Oli pakko saada seinille jotakin, kun huusivat ihan koko ajan valkoisuuttaan. Tuohon alustaan saa myös vaihdeltua helposti kuvia fiiliksen mukaan.

Iso iso kiitos linkkivinkeistä edelliseen postaukseen, aion tänään surffata niitä läpi ja löytää toivon mukaan laajenuksia kokoelmaani. Puss och kram ja mukavaa viikonloppua!

JULISTEKAUPPAVAIHTAREITA?

Aion tilata tässä lähiaikoina olohuoneen paperinvalkoisille seinille jotakin jännää, piristävää, mustavalkoista tai ehkä jotakin sähäkän värikästä. Yksi viidakkohenkinen mustavalkojuliste täältä jo löytyy, joten siitä lähdetään liikkeelle. Otin printistä pari päivää sitten yhden pikselimössöisen kännykkäotoksen blogin fb-sivulle. Pinkki himottaa tällä hetkellä hirveästi. Mahdollisesti rakennan sekoituskollaasin eri tyyleistä ja ripustan joukkoon muutaman oman tuherruksen tuomaan tunnearvoa.

Yllä olevan kuvan printin tilasin joskus rakennusprojektimme alkuvaiheilla. Haaveilin uuden kodin sisustuksesta ja haahuilin iltaisin verkkokaupoissa vesi kielellä. Muistan, miten rakentelin pilvilinnoja tulevasta ja tämä kuva oli pakko tilata. Kuvasti niin hyvin omaa elämää - kynät ja kaikki. No joo. Onhan se ihan kivan värinen, mutta muuten vaan vähän turhan kliseinen näin normaalin arjen keskeltä tarkasteltuna.

Missä te olette törmänneet makeisiin printteihin? Kynäkuva löytyi Rocket St Georgesta ja Etsyhän tunnetusti pursuilee kauniita julisteita. Upeita printtejä löytyy myös Society6:n verkkokaupasta. Oisko teillä heittää hyviä julistekauppavaihtareita?

SULATETUT KIPPOKYNTTILÄT

Kaivelin vastikään kierrätyskeskuksen 20 sentin laatikosta kuvien keraamisia kuppeloita ja mietin, pitäisinkö yhtä hammasharjamukina ja loppuja pinnisäilöinä vai mitä. Kunnes kekkasin, miten saan nämä kotona vähän näkyvämmälle paikalle: sulatan niihin kynttilät sisälle.

Kuvatkin se jo kertovat, mutta proseduuri tässä vielä muutamalla sanalla kuvattuna:
1. Laitoin parafiinipalluroita kuppeihin ja kupit kiuhuvaan veteen hetkeksi lillumaan.
2. Kun parafiini oli sulaa (tai sydänlangan ympärillä oli enää pieni möykky), nostin kupit kattilasta ja kiepaisin ne sukkapuikon ympärille.
3. Kun kynttilät olivat hyytyneet, irroitin tikut ja leikkasin sydänlangat saksilla sopivaan mittaan.

Kovasti miellyttää nuo vaaleimman version ysäripisteet. Onko samaa kuumetta levinnyt sinne?

SOHVAKRIISI SELÄTETTY

Sohvan verhoilu kävi ensimmäistä kertaa pesukoneessa ja selvisi ruljanssista puhtain, joskin ryppyisin paperein. Tussikatastrofista jäi muistuttamaan vain pienen pieni vaaleanpunainen laikku, jota ei pysty huomaamaan kuin erittäin tarkalla tihrustamisella. Tykkään muutenkin pitää torkkupeittoa istuinosalla, joten ei ongelmaa, ei ainakaan meidän sohvaperunan mielestä. Tassumiehen nenä on tuossa kymmenen senttimetrin päässä. Virallinen valvoja seuraa mamman näppäintyöskentelyä. "Hrrrr-rrr-purrr-hrrr". Kamala kehräys käynnissä aina aamuisin.

Olen saanut muutamankin kommentin kissakuumeisilta sieltä ruudun toiselta puolelta. Tassuministeri lähettää terveisiä takaisin! Ajatelkaa, tämmönen murunen löytyi Hesyltä. Siellä näitä tyyppejä odotteli runsain mitoin uusia koteja. Pentuihin oli kovat jonot, mutta nämä aikuiset maakarit pötköttelivät ilman tietoa omasta kodista. Madottu, rokotettu, sirutettu, leikattu, sisäsiisti kaveri saatiin mukaan nimelliseen 50 euron hintaan. Ensimmäisenä iltana kisu köpötteli omalle hiekkikselleen ja hurautti tarpeensa sinne. Eikä sen koomin ole ikinä niitä  minnekään muualle tehnykkään (paitsi ehkä joskus kalauttanut kakat kaakeleille hienoisena vinkkinä kitkerän hajusista papanoista). Tuntuu kyllä, että ollaan päästy ihan hirveän helpolla.

Muiden kissojen kanssa Tassu ei tule toimeen, siitä oli maininta jo Hesyn kopissa. Kaveri oli nimetty siellä Pessiksi, mutta isoveljellä sattuu olemaan samanniminen koira. Tassumies on ihan kingi, muita ei parane tulla sen reviirille. Paitsi ihmisiä ja mielellään koko ajan. Ilman edellä mainittuja ominaispiirrettä ottaisin meille hyvin todennäköisesti toisen kissan.

Hajottamon Heidin kotiin tuo pientä elämän väriä todella suloinen, marsalkkasilmäinen parivaljakko: "Tähän asti mennyttä on mm. 8 kpl taulukehyksiä, 80 vuotta vanha perintömaljakko, Martelan Kilta-tuoli, Marimekon verhot, kaksi huonekasvia, kaksi kukkaruukkua, yksi viinilasi, yksi kahvikuppi sekä lukematon määrä revittyjä vessapaperirullia." Voimia. :] Mut ne on niiiin sulosia! Toinen rakastettava kisupariskunta seikkailee All you need is White -blogissa. Jaksan aina tuijoitella näitä kavereita ja naureskella hauskoille kuvateksteille.

Kissat sitä ja kissat tätä! Heheh, olohuoneesta ja sohvasta lähdin kirjoittelemaan, mutta flow oli tänään tämmöinen. :D Mukavan rentoa sunnuntaita sinne! Nyt otan toisen jättimukin kahvia ja nautin joutenolosta täysin rinnoin.

VALKOISEN SOHVAN KIROUS

Kuvassa meidän viimeaikaista patjatonta olohuonetunnelmaa. Tapahtui vuorokautta aiemmin: piirrustusinspiraatio, tussisetti, töhertämistä sohvalla... värinvaihto, musta tussi epähuomiossa kankun alle, sisältö sohvatyynyyn. Yksi taivaanrannantöhertäjä ei taas miettinyt mahdollisia seuraamuksia nenänpäätään pidemmälle.

Vähän tuota patjan tahraa suurempi läiskä oli ilmestynyt vitivalkoiseen kankaaseen, jota lähdin hullua vauhtia kiikuttamaan hanan alle. Halusin tietenkin tahran irti tuoreeltaan. Tiesittekö, että mustassa on aika paljon pinkkiä? Tai tummaa violettia, joka värjää levitessään koko kankaan vaaleanpunaiseksi?

En piirtänyt mitään järkevää, kunhan sotkin menemään ja mietin takaraivossani ideoita ystävänpäiväkortteihin. Koko episodin jälkeen omat tuherrukset tuntuivat kohtuullisen ironisilta.

Koko roska pesukoneeseen, Vanishia joukkoon ja toiveet korkealle. Vedin 60 asteen täysohjelman jälkeen litimärän päällisen pesukoneen rummusta ja pääsin onneksi huokaisemaan helpotuksesta. Sohvapussi roikkuu nyt oven karmilla kuivamassa ja kangas näyttää kokolailla valkoiselta. Farssista muistuttaa enää pienen pieni haaleanvaaleanpunainen läntti, jonka peitän helposti jollakin kivalla torkkupeitolla. Päällisestä lähti puhtaaksi samassa yhteydessä koko puolen vuoden tahrakirjo.

Muistan kun sohva tuli meille ja jopa hieman säikähdin sen hohtavan valkoista pintaa. Jaksoin varjella sitä ehkä viikon, minkä jälkeen alkoi normaali rötväys. Kahvit kaatui, ketsuppinen makarooni livahti lautaselta, kissa raapaisi muutaman narunpätkän rempalleen. Ei se haittaa. Nyt on paljon rennompaa. Sohvassa uskaltaa elää ja pesukone on keksitty.

TÄMMÖINEN OLEN

Tassumies on tästä varmaankin yhtä onnellinen kuin kuvan kissa.

Tykkään vaihtaa ajatuksia avoimesti ja keskustella niin syvällisiä ja kevyellisiäkin. 

Miettiä maailman uskontoja ja analysoida uutuuskarkkeja.

Tämmöiset lämmittävät armottoman romantikon sydäntä.

Ja tätähän en olis halunnut ottaa, mutta rehellisyyden nimissä: 

Facebook, blogit, Ampparit, Ruutu.fi...Vaikea pysyä iltaakaan erossa.

Lauleskelen aina, useimmiten huolettomasti improvisoiden sanoitukset päin honkia.

Välillä mietin, antaakohan sitä täällä nettimaailmassa itsestään samanlaisen kuvan kuin on livenä. Pitäisikin kysäistä asiasta muutamilta, joihin olen blogin kautta tutustunut. Rakastan sitä keskustelua, kun hetken tuntemisen jälkeen voidaan kertoa, minkälaisen ensivaikutelman toisesta on saanut ja miten kuva on muuttunut, tai onko se ylipäätään muuttunut. Ainakin opiskelukavereiden kanssa on saatu hyvät naurut tämän aiheen ympärillä.

Kenellekään ei tainnut tulla yllätyksenä tuo ensimmäinen kissan rutistelu. :] Tassumies on vielä niin hömelö, että se antaa pyöritellä itteään melkein miten päin vain. Ja pesasee mamman ja papan vielä siihen kaupan päälle, joko Danielin rannekarvat tai meidän otsat. I love snuggling with my cat!

Who are you? Kertokaa tekin itsestänne, vastavetona blogissa (tämmöinen haaste on jo kiertänytkin jonkin aikaa) tai kommenteissa. Voisitko nostaa yhtään näistä omalle listalle?

Kuvat ovat peräisin andthat'swhoiam-sivulta.